Etusivulle
Koivujärven rantaterassi
Koivujärven rantaterassi

Avoinna perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, muina aikoina tarvittaessa.

Puh. 0400 867760
Historiaa

Vanhat kartat

Vanhat kartat antavat lukijalle tärkeitä tietoja järven keskeisestä rajapaikkaroolista sekä myös kantatilojen sijainnista läpi vuosisatojen. Kartat kertovat myös selvästi miten harvaansuttu seutu on ollut aina teollisen aikakauden alkuun asti. Vanhimmat kartat alueelta on 1700-luvun alulta. Näistä kartoista käy selvästi ilmi Koivujärven keskeinen rajapaikkarooli. Koivujärvi oli kokonaisuudessaan Lepaan kartanon rälssimaata.

Koivujärven Rälssikylä

Tästä Hämeen ja Savon läänien rajakartasta saisi näkemyksen että Koivujärvi kuuluisi kokonaan Savon puolelle. Näin ei kuitenkaan ollut. Koska Lepaa oli hämettä ja Koivujärvi oli Lepaan rälssimaata jouduttiin tekemään pieniä muutoksia jotka käy ilmi tämän vuoden 1733 tarkennetussa rajakartassa. Siinä on selvennetty että Koivujärvi kuului Hämeeseen. "Koifwojärfwi ägor och bolstad ifrån Tavastland" ja ”Koifwojerfwi ägor altomkring detta vatnet” joka suomennettuna tarkoittaa että kaikki alueet Koivujärven ympärilla kuului Hämeeseen. Myös selvästi kirjoitettu että Rytkösen maat savon puolella ja Laukkasen maat Hämeen puolella.

Tässä vuonna 1782 tehdyssä Rautalammen suurpitäjän kartassa on sitten hyvin selvästi erotettu alue ”Koivujervi Frelse Bys Ägor Af Rautalambi Socken” eli Koivujärven rälssikylän alueet Rautalammin pitäjässä.

Koivujärven kylä Hämeessä ja Savossa

Vuosina 1753-1757 tehtiin tarkemmat kartat sekä Hämeen että Savon läänien puoleisista alueista. Tämä kartta vuodelta 1753 Charta Rautalambi selityksineen antaa jo aika tarkan kuvan Koivujärven silloisesta asumuksesta. Pienenveden rannalla ei ollut kartan mukaan asutusta, alue oli kaskimaata. Kartassa mainitaan myös että Laukkalan puoleinen alue oli tuhoutunut tulipalossa vuonna 1752.

Koivujärven asutus oli keskittynyt järven pohjoispuolelle. Kylällä oli kaksi rälssitilusta, molemmissa kaksi taloa. Kylään kuului myös kaksi torppaa, yksi kylällä joka oli sotilastorppa ("S Torp") ja toinen joka sijaitsi kaukana kylästä Kattilasalmen länsirannalla. Kattilasalmen tila itärannalla. Mikkolanmäellä oli kaksi taloa ja pitäjärajan Iisalmen puolella näkyy Jysynmäki. Kylän itä- ja länsipuolella (nyk. Myllyjoki ja Myllypuro) oli vesimyllyt. Nykyisen Tiensuun kohdalla oli kaksi vanhaa rakennusta tulkintani mukaan rakennuksien perustat ja tontti. Myös Elosaaressa vanha ulkorakennus. Hietaniemen kohdalla maaperää kehutaan hyväksi. Kaikki isommat saaret käytettiin kaskimaana. Etelässä Petäjämäen tila ja sen pohjoispuolella ”Springkälla” eli Saukonlähde. Järven länsiosissa ei ollut asutusta joten voi arvailla että esimerkiksi Kalttosen tila joka mainitaan 1600-luvulla oli tuhoutunut tulipalossa ehkä kaskipolton yhteydessä. Pitäjänraja näkyy selvästi, rajamerkkeinä Rillankivi-Kokkojärvi-Mikkolanmäki-Löytänäjärvi-Sarvimäki-Koiramäki-Palomäki-Kortemäki-Syrjämäki. Kartassa on piiretty kulkureitit jotka olivat enimmäkseen metsäpolkuja ja järven yli vesireittejä. Petäjämäestä Koivujärven kylälle ja edelleen Mikkolanmäelle. Kylältä vesireitti Kattilasalmelle sekä kulkureitti Pihlajamäelle, myös Mikkolanmäeltä Pihlajamäelle. Pihlajamäki kuului Iisalmen pitäjään.

Tämä kartta joka on vuodelta 1757 kuvastaa Iisalmen suurpitäjän alueet Koivujärven ympärillä. Pohjoispuolella esimerkiksi alue nimellä "Niinimäki" jossa kaksi tilusta, Koivujärvi Nro 1. ja Kalliokylä Nro 2. Torppa joka on Kylmälahden kohdalla sanotaan Charta Rautalambi-kartassa Niinimäkeen kuuluvaksi. Huomaa myös että nykyisen Myllypuron varrella oli kaksi myllyä Savon puolella, Hämeen puolella oli yksi mylly.

Niinimäeltä meni yksi kulkureitti Koivujärven kylälle ja toinen Jysynmäelle ja sieltä edelleen Mikkolanmäkeen. Mikkolanmäeltä tie jatkui Pihlajamäkeen. Jysynmäeltä kulkureitti jossa kirjoitettu "Sommar- och vinterväg från Pyhäjärvi till Idensalmi" eli Pyhäjärven ja Iisalmen välinen tieyhteys on kulkenut Jysynmäen ja Niinimäen kautta.

Yksi erityisen kiinnostava kirjoitus kartassa missä Rillankiven itäpuolella "toinen" Rillankivi. "Nyligen upfunnen sten bemärkt med åretal 1453 och af pyhäjokiboer namnges för Rillankivi". Suomennettuna: "Hiljattain löydetty kivi merkitty vuosiluvulla 1453 jota Pyhäjokilaisten mukaan sanotaan Rillankiveksi". Tähän löytyy kuitenkin selitys. Kala- ja Pyhäjokivirran miehet olivat itse hakanneet vuosiluvun kiveen koska kiistivät oikean Rillankiven sijainnin. Kivi saattoi olla Pihtiputaan, Sulkavanjärven ja Koivujärven kylien välinen rajakivi.

Vuoden 1788 Yla-Savon kartassa on rajat vedetty 1775 läänimuutoksen mukaan. Koivujärven Rälssikylä joka kuului Rautalammen pitäjään on erotettu erilliseksi alueeksi.

Isojakokartat

Isojako oli 1700- ja 1800-luvuilla toteutettu merkittävä maatalouspoliittinen toimenpide, joka koski lähes jokaista talonpoikaa. Isossajaossa kunkin talon maat pyrittiin yhdistämään niin pieneen palstalukuun kuin mahdollista maanviljelyksen helpottamiseksi. Jaon perusteena käytettiin maan laatuluokitusta. Isojakoon kytkettiin myös metsänjako, minkä seurauksena kylien ja pitäjien yhteismaat jaettiin talojen kesken.

Koivujärven isojako aloitettiin 1779-1780. Sen jälkeen jakotoimitus kuitenkin venyi ja saatiin päätökseen vasta vuonna 1843. Kylälle muodostettiin kuusi kantatilaa:

Nro.1 Mikkolanmäki ja Kortemäki Nro.2 Kanala ja Kalttonen-Heinolanniemi sekä Nro.3 Marttila ja Ristola.

Isojakokartat

9.11.2007 - Thomas Pörtfors
Sää Koivujärvellä
Kuvapoimintoja